M

Älä pelkää leimautumista, vaan puolusta rohkeasti hyvinvointia ja välittämistä

Huomasin taas tänään sosiaalisen median kautta, ettei suinkaan jokainen järkevä ja hyväntahtoinen ihminen uskalla toimia yhteisen hyvän eteen leimautumisen ja konfliktien pelossa, minkä takia haluan sanoa kaikille ujoille, mutta todella mainioille ihmisille muutaman rohkaisevan sanan. Tiedän, että tekstini on optimistinen ja toiveikas, mutta niin sen pitääkin, ja toivon todella, että se auttaa jotakuta toimimaan yhteisen hyvän puolesta.

Erään henkilön postaus Facebookissa herätti miettimään tätä tilannetta, ja uskon, että se ilmaisee monen suomalaisen samankaltaisia ajatuksia (vinkki: jos koet, että tämä teksti on liian pitkä, lue pelkkä viimeinen kappale ja Ps.):

 

"Olen pohtinut paljon eri vaikuttamismahdollisuuksia, kun nykypoliitikkojen toiminta tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta ja säälimättömältä. Leikkuri iskee heikoimpaan kansanosaan, esim. pitkäaikaissairaisiin eläkeläisiin, eläkeläisiin ylipäätään, sairaisiin ja lapsiin. Tulee tunne että pitäisi jotenkin auttaa heitä, kun hallitus ei auta.

Itse ei pysty tekemään omilla voimillaan paljoakaan. Voisi pyrkiä politiikkaan, mutta erilaiset konsensus-säännöt estävät äänestämästä omantunnon mukaan ja puolue määrittää mitä ideologiaa ajetaan. Voi kirjoittaa lehtien palstoille tai internetiin, mutta silloin vaarana että kirjoitus sensuroidaan tai poistetaan kokonaan. Jos aktivoituu enemmän osallistumalla jonkin kansanliikkeen kokoukseen, leimautuu kommariksi. Jos osallistuu mielenosoitukseen, leimataan anarkistiksi. Jos arvostelee EU:ta, leimautuu kansallissosialistiksi tai juntiksi. Jos kannattaa Suomen eroamista EU:sta, leimautuu uusnatsiksi. Jos ehdottaa että otettaisiin vain kiintiöpakolaisia, leimautuu rasistiksi. Jos puhuu Suomen itsenäisyydestä, leimautuu isänmaanystäväksi, mikä tuntuu nykypäivänä olevan jotenkin kielteistä. Jos aktivoituu, se on jo anarkismia ja tarkoittaa muka automaattisesti sitä että kannattaa väkivallan käyttöä ja polttopullojen heittelyä.

Mutta miten kukaan voi puolustaa esim. lapsia ja lasten oikeuksia tai sairaiden eläkeläisten oikeuksia, jotka eivät itse pysty ja jaksa hallituksen säälimättömän leikkurin alla, jos kukaan ei uskalla sanoa mielipidettään ilman leimautumista johonkin kategoriaan.

En ihmettele miksi suomalaiset yleensä vain tyytyvät kohtaloonsa ja yrittävät jotenkin vain tulla toimeen. Hartaimmat turvautuvat rukoilemaan että leikkauksia ei toteutettaisi tai sitä että kuolisi pian pois.

Odotan että tämäkin kirjoitus nostaa jonkun karvat pystyyn".

 

Koska yhteiskunta kuitenkin tarvitsee ajattelevaisia ja myös muiden etua ajattelevia jäseniään, haluan sanoa jokaiselle, joka pohtii yhteiskunnan parantamista tai edes mielipiteensä ääneen sanomista, että pieninkin hyvän asian edistäminen on painavampi tekijä kuin yksittäisen ajattelemattoman toisen perustelemattomasti leimaavan henkilön sana. Jos asia, jota haluaa puolustaa, on oikeasti hyvä, se edistää myös sitä vastustavien (ja mahdollisesti puolustajan leimaajien) etua ainakin epäsuorasti (esimerkiksi yhteiskunnan lisääntyvän hyvinvoinnin muodossa, mikä edistää jokaisen yhteiskunnan jäsenen hyvinvointia). Tällöin mielipide on myös mahdollista perustella vastustajalle/ leimaajalle/ tyrmääjälle, ja rauhallinen keskustelu yleensä saa vastustajan pohtimaan asiaa tai jopa muuttamaan mielensä, kunhan keskustelijat pysyvät aiheessa ja rauhallisina (todellakin painottaen aiheessa pysymistä ja rauhallisuutta).

Monien hyvien asioiden, kuten postauksessakin mainittujen lasten ja sairaiden eläkeläisten oikeuksien, ympäristöystävällisyyden (eli sen edistämisen, ettemme tuhoa mahdollisuuksiamme elää), koulutuksen, eläinten oikeuksien, eli lyhyesti sanoen ylipäänsä toisista välittämisen ja hyvinvoinnin edistämisen, puolustaminen on todennäköisesti herättänyt jo valmiiksi sen verran keskustelua, että nopealla haulla verkosta löytää hyviä argumentteja omien sanojensa tueksi. Hyvinvoinnin editämistä haluavan ei siis tarvitse pelätä jäävänsä ilman perusteluja tai yksin asiansa kanssa. Keskustelu ei tietenkään ole aina jokaisen henkilön kanssa helppoa ja saattaa usein vaatia aikaa (sekä hermoja ja kärsivällisyyttä), mutta yhdenkin ihmisen mielipiteeseen positiivisesti vaikuttaminen edistää jo  yleistä myötämielisyyttä, ja pieninkin yhteiskunnan hyvän edistäminen on ihan oikeasti askel parempaan. Jos siis esimerkiksi kolmen tunnin keskustelulla saa toisen suhtautumaan muihin ihmisiin tasa-arvoisemmin, kohtelemaan muita paremmin tai jopa itse edistämään tasa-arvoa, on kyseessä jo hiukan parempi maailma meille kaikille (vaikka paljon parennettavaa mahdollisesti vielä oliskin).

Jos asiallisesta keskustelusta ja perusteluista huolimatta tulee negatiivisesti leimatuksi, vaikka haluaa edistää kaikkien yhteistä hyvää, on kaksi vaihtoehtoa: joko oma asia ei edistäkään yleistä hyvinvointia, jolloin sitä kannattaa tarkastella uudestaan kriittisesti ja ottaa selvää siitä, mikä siinä on pielessä, tai toinen ei ole tajunnut, miten kyseinen asia edistää jokaisen hyvinvointia, jolloin perusteluita kannattaa vielä miettiä/ tutkia ja henkilön kanssa kannattaa keskustella uudestaan (jos henkilö siis ylipäänsä on sellainen, jonka kanssa on mahdollista keskustella järkevästi, eikä esimerkiksi voimakkaasti päihtynyt).

 

Toki on myös toinen, helpompi mahdollisuus: ottaa selvää, miten edistäisi parhaalla mahdollisella tavalla yhteistä hyvää, eikä välitä siitä, että jollakin on jotakin yleisen hyvinvoinnin edistäjiä vastaan, koska kyynisellä ja epäoikeudenmukaisesti leimaavalla mielipiteellä ei yksinkertaisesti ole mitään väliä.

 

Ps. Ihan varmuuden vuoksi lisään, ettei esimerkiksi väkivalta ole koskaan väline yleisen hyvinvoinnin savuttamiseksi. Koska yleinen hyvinvointi tarkoittaa sitä, että meillä kaikilla olisi hyvä olla, se ei myöskään koskaan voi olla jonkun epätasa-arvoista kohtelua. Esimerkiksi minkäänlainen fasismi tai terrorismi ei siis kuulu yleisen hyvinvoinnin edistämisen keinoihin.

 

Pps. Jos tämän tekstin lukemisen jälkeen tekee mieli kommentoida kyynisesti tai ihan muuten vaan ilkeästi, kannattaa jättää väliin. Jos taas tekee mieli kommentoida rakentavan kriittisesti, kannattaa tarkistaa, että kritiikki on todella osuvaa, ja sen jälkeen kirjoittaa se asiallisesti alla olevaan kenttään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Ongelma on se että tuollaista vastakkainasettelua ei ole kuin yksinkertaisten ihmisten mielikuvituksessa. Kukaan (käytännössä, joitakin poikkeuksia peräkammareista löytyy varmasti) ei halua vähentää hyvinvointia ja lisätä pahoinvointia. Kukaan ei leikkaa tai toisella hallituspohjalla Kylvä rahaa aiheuttaakseen kurjuutta tai kiusatakseen ketään. Aivan varmasti jokainen haluaa itselleen, läheisilleen ja yhteiskunnalle parasta.

Erot tulevat analyysissä, eivät arvoissa tai tavoitteissa. Minä näen, kuten varmaan moni hallituspuolueiden edustaja ja klassiset taloustieteilijät, että leikkaukset toki tuntuvat hetken ikävältä mutta ovat välttämättömiä tulevaisuuden hyvinvoinnin turvaamiseksi. Niin kauan kun kaikki haluavat myös sitä aineellista hyvinvointia, meidän pitää turvata sen aineen tuotannon edellytykset täällä.

En myöskään usko että hallituksen toimet johtaisivat kurjuuteen edes lyhyellä aikavälillä. Kaikki ovat ottaneet käsi ojossa vastaan sen hyvän mitä 15 vuotta kestäneellä nousukaudella taas jaettiin. Pienituloisten kohdalla jakamista on jatkettu myös yli tämän laman. Pienimpiä eläkkeitä korotettiin noin 40% laman aikana. Ruuan hinta on laskenut vuodessa kolmisen prosenttia. Ja nyt hallitus ei puhu kuitenkaan kovin isoista leikkauksista. Pelkästään paluu noin kuuden vuoden takaiseen elintasoon riittäisi tasapainottamaan julkistalouden.

Koska itse kannatan säästöjä - detaljeista kuten koulutuksesta olen kyllä eri mieltä - luonnollisesti haluan niiden kohdistuvan myös minuun. Niinkuin ne tekevätkin. Niiden täytyisi kohdistua aivan kaikkiin toimeentulotuelta tuloeliittiin saakka. Kaikki saivat osansa myös kasvusta ja näin voimme edes kokea olevamme samassa veneessä.

Täällä ei taida olla yhtään ihmisvihaajaa. Vain erilaisia näkemyksiä siitä kuinka taloutta tulee hoitaa. Klassisempi näkemys sai nyt mahdollisuuden ja jos se epäonnistuu, seuraavissa vaaleissa valtaan palannee keynesiläiset elvyttäjät. Jos se onnistuu, leikkaukset varmasti mitätöidään kun talous kääntyy kasvuun.

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

Otsikko hyvä, mutta teksti oli niin pitkä, että vaikka se olisi ollut hyvä, en olisi jaksanut sitä lukea. Pahoittelut siitä.

Mutta otsikkoon silti lisäisin:

"vaan LUO ja PUOLUSTA hyvinvointia, eli pyri olemaan myös verojenmaksaja eikä vain niitten käyttäjä". Mutta tämä ei huom ollut viittaus bloggaajaan todellakaan, vaan vain otsikkoon ja aiheeseen.

Hyvinvointiin tarvitaan veroja. Nykyinen tilanne on kestämätön. Missä ovat ne uudet nokiat, jotka tuottaisivat kasapäin verotuloja Suomeen? Siitä vaan perustamaan.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Esimerkiksi tässä:
http://www.uusisuomi.fi/raha/138507-kokenut-yritta...

ja eräs vastaus edelliseen ongelmaan tässä:
http://henry.puheenvuoro.uusisuomi.fi/206423-elake...

ja täältä löydät vähän kaikkea eilispäivältä:
http://vaihtoehto.weebly.com/13-11-2015.html

Henry

Minna-Kerttu Vienola

Hyvinvointiin tarvitaan rahan lisäksi ihmisiä, jotka osaavat käyttää rahaa ja muita resurssejaan siten, että siitä syntyy enemmän hyvää kuin huonoa. Verojen maksaminen ei auta mitään niin kauan, kuin verorahoja ei käytetä valtion asukkaiden hyvinvointiin, vaan esimekiksi muutamien henkilöiden "tulos"palkkioihin. Jotta joku tavallinen kansalainen (eli ei verorahojen käytöstä päättävä) voisi olla veroahojen käyttäjä, tulee ensin olla valtio, joka käyttää verorahojaan hyvinvoinnin edistämiseen.

Mutten tässä puhunut mitään verorahoista, vaan ainoastaan siitä, että toivon niiden ihmisten, jotka haluaisivat puolustaa heikompiaan, mutteivät uskalla, rohkaistuvan ja toimivan hyvän päämäärän eteen.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Verorahat:
- noin puolet kuluu sosiaaliturvaan
- 12% terveydenhuoltoon
- 10% koulutukseen

Kolme neljäsosaa rahasta menee ihan siihen hyvinvointipalveluiden kovaan ytimeen. Julkishallinto vie noin 10%. Siinä on lähes koko verokertymä jo jaettu ennenkuin on päästy esimerkiksi turvallisuuteen ja oikeuslaitokseen, kulttuuriin, tieteeseen, infrastruktuuriin ym.

Kyllä täällä verorahat menevät varmasti aika pitkälle sinne mihin toivotkin.

Ja hyvinvointivaltiotakaan ei voi ajatella vain yhdellä ajanhetkellä. Kun sapuskavarastot rupeavat tyhjenemään, pitäisi ruveta miettimään miten niitä täytetään eikä panna käyntiin hulvattomia syöminkejä.

Toimituksen poiminnat